Haitallisen jalostuksen kielto kirjattiin eläinsuojelulakiin jo vuonna 1996, ja se on myös nykyisin voimassaolevaa lainsäädäntöä eläinten hyvinvointilaissa. Käytännössä se on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi: jalostuksen aiheuttamista terveysongelmista kärsivät edelleen esimerkiksi broilerit ja koirat. Jalostus ja eläinten tuottaminen loukkaavat myös eläinten kehollista itsemääräämisoikeutta, ja etenkin tuotannossa käytettävät eläimet joutuvat säännönmukaisesti pakotetun lisäännyttämisen kohteeksi.
Jalostuskielto ei ole vuosikymmenten voimassaolonsa aikana onnistunut vaikuttamaan eläinten hyvinvoinnin edistämiseen toivotulla tavalla. Sama ongelma koskee laajemmin lähes kaikkia eläinten suojaksi säädettyjä normeja: vaikka sääntelyä on enemmän kuin koskaan niin Suomessa kuin EU:ssa, eläinten jalostus, tuottaminen ja teurastaminen – ja siten myös eläinten kokema kärsimys – lisääntyvät jatkuvasti.
Nykytilanne ei siis johdu sääntelyn puutteesta, vaan ennen kaikkea sen rakenteellisesta heikkoudesta.
Eläinten asemaa heikentää oikeusjärjestelmän hierarkia
Suomessa eläinten hyvinvointilain kirjaukset vaikuttavat vahvoilta, mutta käytännössä niiden vaikutus eläinten elämään on pieni. Tämä johtuu kahdesta puutteesta eläimiä koskevassa lainsäädännössä:
1. Eläinten elämän ja hyvinvoinnin suoja puuttuvat oikeushierarkian korkeimmalta tasolta, perustuslaista.
2. Eläimillä ei ole oikeusturvaa, eli eläinten etua koskevia kysymyksiä on usein mahdotonta saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi.
Suomen oikeusjärjestelmä on hierarkinen, eikä alemmantasoinen laki saa olla ristiriidassa ylemmäntasoinen lain kanssa. Ihmisten omaisuudensuoja ja elinkeinovapaus on turvattu perustuslaissa, oikeushierarkian korkeimmalla tasolla. Sen sijaan eläinten suojelu perustuu tavallisen lain tasoiseen sääntelyyn. Tämä tarkoittaa, että eläinsuojelulainsäädäntö ei voi juurikaan puuttua esimerkiksi ihmisen oikeuteen harjoittaa elinkeinoaan.
Elinkeinovapaudella perusteltiin esimerkiksi sikojen kastraatiokiellon perumista. Asiaa koskevassa hallituksen esityksessä todettiin, että esityksessä on kyse eläinten hyvinvoinnin edistämistavoitteen ja perustuslain 18 §:n mukaisen elinkeinovapauden yhteensovittamisesta.
Hallituksen esityksen mukaan sikojen kirurgisen kastraation kiellon peruminen merkitsisi “sellaisen elinkeinovapauden rajoituksen poistamista, josta olisi aiheutunut lihateollisuudelle erittäin merkittäviä kustannuksia”.
Kansalaisaloitteemme käsittelyn yhteydessä muun muassa Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen totesi, että nykyisellään perustuslaki tarjoaa eläimille korkeintaan pistemäistä suojaa. Perustuslain turvaama ympäristöperusoikeus suojelee joissain tilanteissa luonnonvaraisia eläimiä. Ihmisen hoidosta riippuvaisia eläimiä perustuslaki ei huomioi lainkaan. Perustuslaissa on siis eläinten perusoikeuksia koskeva selkeä aukko.
Oikeusturva varmistaa oikeuksien tehokkaan toteutumisen
Oikeusturva tarkoittaa mahdollisuutta vaatia oikeuksien toteutumista tuomioistuimessa. Se on keskeinen osa oikeusvaltiota ja ihmisten osalta kirjattu perustuslain 10 §:n. Ilman oikeusturvaa lakiin kirjatut oikeudet jäävät helposti julistuksiksi.
Suomessa eläimellä ei käytännössä ole oikeusturvaa. Eläin ei voi olla osallisena oikeudenkäynnissä edustajan välityksellä, eikä eläimen edustaja voi vaatia eläimen oikeuksien toteutumista tuomioistuimessa. Siksi lakiin kirjatusta jalostuskiellosta huolimatta jalostukseen on nykyjärjestelmässä erittäin vaikea puuttua tehokkaasti.
Nykytila ei käytännössä mahdollista esimerkiksi jalostuskieltoa rikkovien kasvattajien tai eläinteollisuuden tuottajien viemistä oikeuteen. Valvonta on viranomaisvetoista, resurssit rajallisia ja puuttumiskynnys korkea. Oikeuskäytäntö vinoutuu lähtökohtaisesti suojelemaan ihmisen intressejä, sillä kukaan ei voi valittaa esimerkiksi eläimelle vahingollisesta tuomioistuinratkaisusta eläimen puolesta.
Eläinten perustuslaillisia oikeuksia koskeva kansalaisaloitteemme ehdottaa, että eläimelle säädettäisiin asianosaiskelpoisuus. Tämä tarkoittaisi, että eläin voisi olla edustajansa välityksellä osallisena tuomioistuinprosessissa niin rikos- kuin hallintoasioissa. Esimerkiksi haitallisen jalostuksen kohdalla tämä tarkoittaisi sitä, että eläimen edustaja voisi ajaa syytettä eläinsuojelurikkomuksesta, mikäli jalostuskieltoa on rikottu.
Muutoksen hetki on nyt
Perustuslakivaliokunnan mietintö eläinten perusoikeuksia koskevasta kansalaisaloitteesta on valmistumassa lähitulevaisuudessa. Kyseessä on harvinainen tilaisuus arvioida eläinten asemaa oikeusjärjestelmässä perustavanlaatuisella tavalla.Nyt on tärkeää pitää aiheesta ääntä.
Ilman oikeusturvaa ja perustuslaillista suojaa eläinten suojelu jää jatkossakin pitkälti symboliseksi. Mutta oikeilla rakenteellisilla muutoksilla on mahdollista siirtyä kohti järjestelmää, jossa eläinten oikeuksien kunnioittaminen on oikeudellisesti velvoittava lähtökohta.
